”Ymmärrys on yliarvostettua.”
Näin sanoi opettajani Dr. Richard Bandler heinäkuussa 2018 Orlandossa, Floridassa.
Mitä oikein tarkoittaa, että ymmärrys on yliarvostettua? Eikö ymmärtämisen pitäisi olla hyvä asia?
Se tarkoittaa sitä, että silloin kun me mielessämme sanomme jollain tavoin: ”Ahaa, nyt minä ymmärrän,” niin sillä hetkellä aivomme ikään kuin sulkeutuvat uudenlaisen tiedon vastaanottamiselta. Kun me kerromme jollain tapaa aivoillemme, että nyt minä ymmärrän tämän asian, me teemme ikään kuin samoin kuin Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa, eli me ”lukitsemme” sen vastauksen ja olemme samalla erittäin tyytyväisiä, kun olemme ymmärtäneet jonkin asian.
Tässä vaiheessa aivomme eivät ole enää juurikaan vastaanottavaisia vastakkaisille todisteille tai sille, että lähtisimme ikään kuin etsimään vielä uudenlaisia vaihtoehtoja.
Tätä me teemme. Ja teemme sitä paljon.
Tällä toiminnolla on ilman muuta omat hyvät puolensa: Meidän ei enää tarvitse ihmetellä asioita, onko oikeasti näin, mitä jos sitä tai tätä… Me voimme ”ymmärtämisen” jälkeen mennä ikään kuin eteenpäin asioissa.
Mutta sillä on myös se huono vaikutuksensa.
Silloin kun me toteamme, että tämä homma on nyt hanskassa – minä ymmärrän tämän – me emme enää haekaan sitä uutta tietoa. Ja kaikesta huolimatta mehän voimme olla myös väärässä! Jos me emme olekaan ymmärtäneet kaikkia asiaan liittyviä asioita, jos me olemme ymmärtäneetkin asian väärin! Siitä huolimatta me haluamme kuitenkin pitää kiinni jopa siitä väärästä tiedosta, kun me jollain tavalla olemme ensin sanoneet aivoillemme, että nyt minä ymmärrän.
Se mikä asiassa on mielenkiintoista, on se, että ihmiset eivät tule viisaiksi, järkeviksi, fiksuiksi tai älykkäiksi ymmärtämällä asioita.
Ihmiset nimittäin tulevat viisaiksi, järkeviksi, fiksuiksi tai älykkäiksi kokeilemalla uusia asioita. Sillä tavoin me nimittäin kykenemme laajentamaan käsitystämme maailmasta ja laajentamaan omaa tietouttamme. Sillä tavoin me voimme tulla viisaammiksi.
Silloin kun me hyväksymme ajatuksen, että ”minä ymmärrän,” niin SLÄM! – me sulkeudumme uudelta informaatiolta.
Jälleen kerran, se vanha totuus, jota toistan monissa koulutuksissani, monilla videoillani ja monissa kirjoituksissani on, että mikäli haluat saada aikaan jollain tavoin toisenlaisia tuloksia, millä tahansa elämänalueellasi, sinun tulee muuttaa ajatteluasi. Tämän kautta muuttuu tunnetilasi kyseistä asiaa kohtaan ja sen kautta kykenet muuttamaan toimintaasi. Ja toiminnan kautta – eli tekemällä asioita toisella tavalla – voit saada aikaan toisenlaisia tuloksia.
Se on hyvin yksinkertaista.
Jotta siis kykenet toimimaan toisella tavalla, jotta kykenet käyttäytymään eri tavalla, sen täytyy pohjautua siihen, että jokin asia ajattelussasi muuttuu.
Jos taas pidät kiinni siitä ajatuksesta, että minä tiedän, minä ymmärrän, tämän minä osaan, olet sillä hetkellä pysäyttänyt oman kehityksesi.
Ei pidä ymmärtää asiaa kuitenkaan niin, että olisi pelkästään huono asia, että me ymmärrämme jotain. Se on nimittäin monessa asiassa hyvä asia, sillä se antaa meille myös tietyn kyvyn mennä asioissa eteenpäin. Kun me hyväksymme, että jokin asia on totta – minä ymmärrän tämän nyt – me annamme aivoillemme viestin, että voimme mennä taas eteenpäin. Tällöin meidän ei enää tarvitse jäädä miettimään ja hakemaan uusia vaihtoehtoja. Ja se on monessa tapauksessa hyvä asia.
Jos kuitenkin ne tulokset, joita me saamme aikaan meidän elämässämme, eivät ole niitä, mitä me haluamme, meidän tulee ikään kuin hylätä se ajatus, että minä ymmärrän. Sen kautta mahdollistamme uudenlaisen ajattelun, uudenlaisten asioiden kokeilemisen. Ja ainoastaan sillä tavoin me voimme laajentaa meidän ajatteluamme, meidän kokemusmaailmaamme, meidän toimintaamme – ja meidän käyttäytymistämme. Ainoastaan sillä tavoin me voimme saada aikaan uudenlaisia tuloksia.
Tätä me hyvin paljon opetamme NLP:ssä – neuro-lingvistisessä ohjelmoinnissa. NLP nimittäin opettaa, miten ajatella toisella tavalla ja miten se uudenlainen ajattelu saa aikaan uudenlaisia kokemuksia. Sen avulla löydämme uudenlaisia merkityksiä asioille. Ja kun annamme uusia merkityksiä asioille, me ajattelemme eri tavalla ja – me toimimme ja käyttäydymme eri tavalla.
Ja sen myötä me saamme erilaisia tuloksia aikaiseksi.
Loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen kaava, hyvin yksinkertainen malli, eikö olekin?
Yleensä ajattelun muutoksen tekeminen on se isoin haaste. NLP:ssä me nimenomaan opetamme – ja opimme – sitä uudenlaista ajattelua erilaisten tekniikoiden ja harjoitteiden avulla.
Se on se juttu, joka minun mielestäni tekee NLP:stä äärettömän kiehtovan ja mielenkiintoisen asian. NLP:n kautta meillä ei oikeastaan ole rajoitteita, sillä minä uskon, että meidän aivojemme kapasiteetti on niin huikea, että silloin kun me vain päästämme irti niistä totutuista malleistamme sekä ”minä ymmärrän” -ajattelustamme, me voimme saavuttaa uudenlaisia asioita. Me voimme ajatella uudella tavalla ja sen kautta saavuttaa uudenlaisia asioita.
Se on oikeasti aika huikeata, eikö olekin?
