Urheilulehden numerossa 27/2012 oli artikkeli otsikolla ”Prosessin tappio,” jossa hämmästeltiin suomalaisen huippu-urheilun eri lajien kärkinimien, kuten Jarkko Niemisen, Tero Pitkämäen ja Tommi Evilän, ailahtelevia suorituksia ja ennen kaikkea laskusuuntaista tulostasoa. Artikkelissa heitettiin ilmaan kysymys siitä, millä ajatuksella valmentautumiseen, valmennusprosessiin ja kilpailemiseen suhtaudutaan.
Artikkelissa kysyttiin myös mitä on suomalainen henkinen valmennus?
Henkinen valmennus urheilussa – kuten lähes kaikissa elämän osa-alueissa, joissa halutaan saavuttaa erinomaisia tuloksia – on mielestäni eräällä tavalla kaksijakoista:
- Valmentautumiseen, harjoitteluun ja valmennusprosesseihin hyödynnetään niin kutsuttua menestysvalmennusta (Success Coaching), ja
- Kilpailusuorituksiin (ja esimerkiksi esiintymistilanteisiin) käytetään huippusuoritusvalmennusta (Peak Performance Coaching).
Huippu-urheilu on ammatti ja se vaatii kokonaisvaltaista valmentautumista, paitsi fyysisesti ja lajikohtaisesti, myös henkisesti sekä lisäksi harjoitussalien ja -kenttien ulkopuolella. Menestysvalmennus pureutuu mm. siihen, miten urheilija kehittää ja pitää yllä motivaatiotaan, miten hän järjestelee asiansa siten, että hänellä on optimaaliset olosuhteet ja resurssit ammattinsa harjoittamiseen. Nämä ovat eräänlaisia perusasioita, joiden varaan se menestyksen näkyvä osa rakennetaan. Näiden lisäksi on lukuisa määrä muita menestymiseen vaikuttavia asioita, joita huippuammattilainenkaan – tai erityisesti huippuammattilainen – ei kykene varsinaisen harjoittelunsa lomassa hallitsemaan.
Huippu-urheilijat, kuten muutkin elämässään menestystä tavoittelevat ihmiset, tarvitsevat tuekseen mentaalivalmentajan tai mentorin.
Oman lukunsa on lisäksi vielä varsinainen kilpailusuoritus, joka vaatii kaiken muun lisäksi optimaalisen henkisen tilan, jotta urheilija saisi ulosmitattua kaiken sen vuosien työn ja harjoittelun parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki se työ, joka esim. neljän vuoden välein käytäviin olympialaisiin on tehty, menee omalla tavallaan hukkaan, mikäli urheilija ei tärkeässä tilanteessa pysty parhaimpaan suoritukseensa. Toki huippu-urheilu on pienestä kiinni ja moni asia voi kaikesta huolimatta mennä pieleen, mutta oikeanlaisella henkisellä valmennuksella, huippusuoritusvalmennuksella, voidaan olennaisesti pienentää epäonnistumisen mahdollisuutta ja päinvastoin luomaan tila, jossa suoritustila on optimaalinen.
Urheilulehden artikkelissa todettiin, että suomalaisessa huippu-urheilussa liian usein tulos tuo itseluottamuksen. Näin ei tarvitse olla. Itseluottamus tulee rakentaa ennen kilpailua. Näin saadaan aikaan myös se toivottu tulos. Ja tähän henkinen valmennus antaa paljon eväitä.
