Tänään pelattu vuoden 2014 ensimmäinen tenniksen Grand Slam –finaali, Australian avointen loppuottelu maailmanlistan ykkösen Rafael Nadalin ja maailmanlistan kahdeksikon Stanislas Wawrinkan välillä oli mentaalivalmentajan silmin katsottuna toisaalta kamalaa katsottavaa, mutta toisaalta äärimmäisen mielenkiintoinen.
Tennishän on henkisen valmennuksen kannalta siinä mielessä hyvinkin antoisa TV-laji katsottavaksi, että pelaajista näytetään usein lähikuvia pisteiden välillä. Pelaajien käyttäytyminen ja monet ajatuksetkin on usein luettavissa näissä lähikuvissa.
Molemmat pelaajat tulivat otteluun selvästi hyvin latautuneina. Pian kävi kuitenkin selväksi, että Wawrinka oli tekemässä sitä, mihin muut eivät olleet kunnolla turnauksen aikana vielä pystyneet: voittamassa ennen kaikkea pitkiä palloralleja Nadalia vastaan. Wawrinka ei tyytynyt olemaan Nadalin kontrolloitavana, vaan otti aloitteet omiin käsiinsä, löi palloa usein lähempänä sen pomppua ja hyökkäsi rohkeasti, mutta ei uhkarohkeasti. Wawrinkasta huokui itseluottamus, Nadalilta se alkoi sen sijaan mureta. Ensimmäinen erä Wawrinkalle 6-3.
Toisessa erässä Wawrinka jatkoi vielä murskaavammin. Nadal oli selvästi turhautunut. Jossain tilanteen 4-1 (Wawrinkalle) tietämillä (muistaakseni) Nadal näytti venäyttäneen hieman selkäänsä. Tämän jälkeen Nadalin ykkössyöttöjen nopeudet putosivat n. 180 km/h:sta 120 km/h:n pintaan. Wawrinka meni tästä hieman hämilleen, mutta vei erän lopulta selvästi 6-2.
Tähän kohtaan liittyi kuitenkin mielenkiintoinen episodi. Nadal pyysi päästä fysioterapeutin hoitoon pukuhuoneeseen. Nadalin ollessa hoidettavana käytiin Wawrinkan ja ottelun päätuomarin välillä erikoinen keskustelu. Sen mitä televisiokuvan, ja –äänen, perusteella pystyin kuulemaan, Wawrinka vaati saada tietää syytä Nadalin hoitoon. Wawrinkan mukaan hänellä oli sääntöjen mukaan oikeus tähän. Päätuomari ei tähän kuitenkaan suostunut ja mikäli oikein kuulin, Wawrinka uhkasi jopa lähteä ottelusta, mikäli hänelle ei syytä kerrota. Paikalle tuli lopulta kilpailun johtaja, joka jutteli molempien kanssa. Annettiinko Wawrinkalle lopulta tieto, jota hän vaati vai ei, sitä en saanut selville. Ymmärtääkseni kuitenkaan ei. Siitä huolimatta Wawrinka jatkoi peliä. Onneksi.
Wawrinka oli kuitenkin selvästi kiihtynyt asiasta ja hänen fokuksensa oli muuttunut. Nadal jatkoi hiljaisia syöttöjään – tosin hieman jo nopeutta nostaen – mutta Wawrinka ei kyennyt hyödyntämään niitä. Wawrinka puhui itselleen selvästi vihaisena, oli kärsimätön ja teki runsaasti helppoja virheitä. Mieleen tuli Michael Changin ja Ivan Lendlin välinen ottelu Ranskan avoimissa 1989, jossa 17-vuotias Chang mm. syötti alakautta sekoittaakseen Lendlin peliä (Chang muuten voitti kyseisen neljännen kierroksen ottelun ja lopulta koko turnauksen).
Samalla oli mielenkiintoista huomata kuinka Nadal jätti tutut manööverinsä pois – alushousujensa, hiuksiensa ja kasvojensa nypläämisen – ja mm. syötti huomattavasti lyhyemmällä valmistautumisella. Tässä mielessä Nadal teki mielestäni varsi fiksusti. Vanha tapa toimia ei tuottanut haluttua tulosta, joten hän alkoi toimia toisella tapaa. Wawrinka muutti myös tapaansa ajatella – ja sen myötä toimia – mutta hänen kohdallaan vaikutus oli päinvastainen. Wawrinka teki erässä 19 helppoa virhettä, Nadal kahdeksan. Warinkalla oli neljä murtopalloa Nadalin syöttöön, joista hän ei onnistunut hyödyntämään yhtään. Nadalilla oli kaksi murtopalloa, joista hän hyödynsi toisen. Kolma erä Nadalille 6-3.
Neljännen erän alku oli pitkälti jatkumoa kolmannelle erälle, joskin Wawrinkassa oli nähtävissä asteittaista keskittymisen paranemista. Nadal alkoi myös pikku hiljaa palata takaisin tuttuihin manöövereihinsä ja Wawrinka lopetti itsensä sättimisen. Nadalin ykkössyöttöjen nopeudetkin nousivat jo lähelle ensimmäisen erän nopeuksia. Samalla kuitenkin Wawrinka sai niistä yhä paremman otteen. Lopulta erä kääntyi selvästi Wawrinkan hallintaan ja hän vei neljännen erän 6-3 ja koko ottelun siis 3-1. Wawrinkalle siis uransa ensimmäinen Grand Slam –titteli.
Se mikä ottelussa oli siis näin mentaalivalmentajan kannalta kamalaa katsottavaa, oli Wawrinkan keskittyminen ottelun puolivälin kieppeillä itsensä ulkopuoliseen seikkaan. Hän alkoi kiukutella asiasta, johon hän ei voinut vaikuttaa: vastustajansa mahdolliseen fyysiseen vaivaan. Tällaisessa tilanteessa Wawrinkan olisi ehdottomasti pitänyt jättää asia paljon pienemmälle huomiolle. On mielestäni ihan ok tiedustella asiaa tuomarilta, mutta vänkäämään jääminen oli enemmän kuin turhaa. Jännää, että jo miljoonia tienannut ammattilaisurheilija lankesi näin alkeelliseen mentaaliseen ansaan.
Mielenkiintoista oli myös huomata se, kuinka Nadal alkoi voittaa pisteitä hänen muutettuaan käyttäytymistään. Voitettuaan kolmannen erän, hän kuitenkin alkoi palata takaisin vanhaan tapaansa toimia – siis samoihin manöövereihin kuin silloin kuin hän hävisi pisteitä. Palatessaan vanhoihin manöövereihinsä hän alkoi samaa tahtia taas menettää otettaan pelistä ja hävitä pisteitä.
Kuinka pahasti Nadal sitten loukkaantui ottelun toisessa erässä? Saatan olla väärässä, mutta uskoakseni ei kovinkaan pahasti. Nähdäkseni Nadalin vaivat olivat enemmänkin henkisiä. Hän ei ottelun jatkuessa myöskään näyttänyt koskettelevan tai hierovan kipeytynyttä kehonosaa, mikä on yleensä varsin luonnollinen – ja tiedostamaton – tapa ihmisen loukkaantuessa. Mahdollinen loukkaantuminen ei myöskään näyttänyt haittaavan Nadalin peruslyöntejä, jotka lähtivät edelleenkin aika ajoin kuin tykin suusta.
Toki ottelussa oli havaittavissa henkisen valmennuksen kannalta monia muitakin pienempiä yksityiskohtia, mutta niiden tutkiskelu jääköön toiseen kertaan. Kaiken kaikkiaan mieleen kuitenkin tuli, että myös tenniksessä olisi selvästi tarvetta mentaalivalmennukselle – jopa aivan maailman huipulla.
Lue myös Hannu Pirilän kirjoitus Serena Williams ja henkinen ylivoima kesältä 2012.
Kirjoittaja: Hannu Pirilä/Flow Mentaalivalmennus
