Henkinen valmennus – tai mentaalivalmennus – urheilussa on noussut viime aikoina näkyvästi esille Suomen mediassa. Syynä on ollut ainakin osittain alisuorittamiset menneen kesän yleisurheilun EM-kisoissa sekä Lontoon olympialaisissa.
Esimerkiksi Urheilulehden numerossa 28/2012 aihetta käsiteltiin peräti neljän sivun verran ja artikkelissa ”Päästä kiinni” haastateltiin mm. ystävääni ja kollegaani Minna Immosta. Minna valottaakin artikkelissa ansiokkaasti henkisen valmennuksen merkitystä ja metodeja sekä ennen kaikkea sitä, että mentaalivalmennus vastaa parhaimmillaan juuri urheilijan tarpeisiin.
Kuten kirjoitin aiemmassa blogissani ”Mentaalivalmennuksella menestykseen,” henkisessä valmennuksessa on mielestäni kaksi pääaluetta: menestysvalmennus ja huippusuoritusvalmennus. Nämä ovat kuitenkin vain kategorioita joiden avulla on tarkoitus lähinnä selkeyttää henkisen valmennuksen eri osa-alueita.
Monessa tapauksessa yksi tärkeimpiä asioita henkisessä valmennuksessa on selvittää mikä estää urheilijaa pääsemästä tavoitteisiinsa ja sen jälkeen auttaa urheilijaa poistamaan ne esteet.
Nämä esteet voivat liittyä esim. motivaatioon, uskomuksiin, sisäiseen keskusteluun, mielikuviin, pelkoihin, minäkuvaan tai melkein mihin tahansa. Aina silloin tällöin henkinen valmentajakin törmää sellaisiin rajoittaviin tekijöihin ihmisen mielessä, joita ei voinut kuvitellakaan olevan olemassa. Tärkeintä on joka tapauksessa auttaa asiakasta löytämään itsestään ne keinot, joilla hän pääsee eroon näistä rajoittavista tekijöistä.
Nykyaikaisessa mentaalivalmennuksessa ei myöskään pureuduta juurikaan niihin syihin, miksi ja miten nämä rajoittavat tekijät ovat asiakkaan mieleen muodostuneet. Asioiden ratkaisemiseksi ei tarvita kuukausien tai vuosien mittaista terapiaa ja huonojen asioiden vatvomista. Sen sijaan henkisen valmennuksen avulla asiakasta autetaan pääsemään eroon rajoittavista tekijöistä tehokkaasti, nopeasti ja ennen kaikkea tarkoituksenmukaisesti. Lopputuloksena on useimmiten vielä se, että urheilija löytää lisää nautintoa harjoittelustaan. Mikä taas useimmiten lisää motivaatiota. Ja se taas usein parantaa tuloksia. Ja sitähän aika moni urheilija ja valmentaja haluaa, eikö vain?
Urheilulehden artikkelissa puhuttiin myös henkisen valmennuksen kustannuksista ja epäiltiin sen olevan esteenä mentaalivalmennuksen liian vähäiselle käytölle Suomessa. On selvää, että ammattimaisen mentaalivalmentajan palvelut maksavat jotain. Kyse ei kuitenkaan ole kustannuksesta, vaan investoinnista menestykseen. Silloin kun ammatti edellyttää menestymistä ja jos urheilijankin tulot ovat riippuvaisia menestyksestä, ei kyse voi olla kustannuksesta. Ja koska varsinkaan NLP:hen pohjautuva henkinen valmennus ei edellytä mitään pitkiä terapiajaksoja vaan hakee ennen kaikkea tehokkaita keinoja asioiden ratkaisemiseksi, ei investoinnin euromääräinen suuruus voi olla esteenä.
Ehkäpä urheilijoiden ja lajivalmentajien kannattaisikin mieluummin kysyä itseltään, mistä voisi vielä löytyä uusia voimavaroja menestyksen saavuttamiseksi? Kun fyysiset harjoitteet on jo viety tehokkuuden äärirajoille, voisiko urheilijan henkisistä voimavaroista löytyä vielä uusia apukeinoja?
Kirjoittanut Hannu Pirilä, Flow Mentaalivalmennus
